Kitabı oxu: «Äkillinen kihlaus»

HENGET:

Sisällysluettelo

Bertha, vanha rikas ryökinä. Maria, | ryökinän kasvatustyttäret. Liisa, | Parooni Kaarle, ryökinän veljenpoika. Liana, ryökinän ystävä. Kaarle, tutentti.

Ensimäinen kohtaus.

(Teatteri kuvailee lehtimajaa, jossa on kukkaisilta koristettu

pöytä tuolinensa. Peräseinässä killuu seppele sisältävä puostavit:

K. M. Maan päällä on avettu kirja.)

Kaarle (tulee sisälle matkalaukku rinnalla, perhoishaavi kädessä. Katsoo ympärinsä ja sanoo:) Voi kuin täällä on ihana! Lieneekö kukaties nimipäivä? Seppele puostaveilla — tahi olleeko tämä pikemmin jonkun syntymä-päivä! K. M! K! Kaarle, minun nimeni — ja M sitten! Vissinkaiketi Maria! — Ah täällä (kyyristää itsensä ja sieppaa kirjan) eräs avettu kirja! Anna anteeksi, Maria, suloinen uuteliaisuuteni! Taittaan sanoa kaikkia näitä velho-linnan muotoisiksi! Tuo ihana rakennus! (näyttää kädellänsä sivullepäin) tuon tyvenen lahden helmassa! Hiljaisuus, tyven, ei askeltakaan. Annas, minä katson, mitä kirjassa on kirjoitettu! (lukee kovin) "Rakas sisareni! Estetty, valitettavasti, syystä kuin tiedät, en taida seurata poikaani, enkä niin muodoin saa nähdä ensimäistä kohtausta, johon aikomuksemme on perustettu. Tietämätöin tulo sopii hyvin syntymä-päivänä. Minä luotan sinun viisauteesi, ettäs asian hyvin toimitat. Nuoret eivät aina ole viisaat ymmärtämään omaa hyötyänsä, erinomattain jos he saavat haistaa jonkun aikeen olevan liikkeellä. Älä anna tytön aavistaa mitäkään sellaista! Sinun oma sisares Ulla."

Kaarle (miettien). Aha! kyllä ymmärrän, neitsyllä on ylkämies saapuvilla, (pilkaten) syntymä-päivän lahjaksi! Täällä olisi joku pilkka paikallansa! Voi tuota onnellista! Mutta ensin tervetyksiä, onnen-toivotuksia ja runoja! Minä arvaan hänen täyttävän yhdeksäntoista, ja varmaan on hän myös ihana ja kaunis! Näillä tienoilla ei taida muuta kuin kauneita kukkaisia kasvaella (ottaa lehden paperia laukustansa, kirjoittaa siihen ja laskee kirjoituksen pöydälle, sitte menee hän puun taaksi niin, että kasvot näkyvät katsojille).

Toinen kohtaus.

Bertha ja Liana (Bertha vetää henkeänsä raskaasti ja istuu alas).

Bertha. Rakas Liana, kuinka vuodet rupeavat väsyttämään! Mutta katsos mitä täällä! Näyttää olevan runoja. Tule ystäväni, sinä joka näet ilman lasisilmittä! Ja kuullelkaamme!

Liana (istuu ja ottaa lehden, jonka Kaarle on pöydälle laskenut, Berthan kädestä ja lukee hartaasti. Nauraa). Lopussa on luettava: "Hänelle, jonka päivää vietetään." Niin muodoin ovat ne sinulle, joka tänä päivänä täytät kuusikymmentä.

Bertha (katsoo lehteen). O ihmettä! Kolmekymmentä vuotta ennen tätä ei ollut minulla lämpeempiä onnentoivottajia!

Kaarle (näyttää vähän hävehtyneeltä ja puhelee itseksensä). O! paha kurki! Oliko tuo se, se yhdeksäntoista vuotinen! Ompa paras koettaa päästä pois pelistä (aikoo mennä, mutta havaitaan).

Bertha (levittää kätensä häntä vastaan ja sanoo:) Ole sydämellisesti tervetultuasi, rakas Kaarleni! Ja peräti tutentin hankkinassa, sen mahdan sanoa. Ei olisi hahmo-muutos ollut tarpeellista, tehdäkses itseäs tuntemattomaksi.

Kaarle. Ja minä olen siis tuttu!

Liana. Tuttu? Kysymys joka täydellä syyllä taittaan tehdä; sillä ei taitais uskoa, kuinka aika on hänen muuttanut.

Bertha. Niin aina, niin aina! Usiampia vuosia on siitä, kuin me hänen viimein näimme, ja kuinka monta vuotta olet sinä ollut ulkomailla?

Kaarle (kertoen hiljaa). Minä ulkomailla! (Itseksensä) Vissin kyllä, mutta ainoastaan unessa.

Bertha. Isäs lupasi meille lavioita tietoja sinun matkoistas, hän sanoi sinulla olevan erinomaisen taidon niitä kuvailla.

Kaarle. Sanoiko hän niin, tuo oli huvittavaista kuulla.

Bertha. Mutta kuinka hän jaksaa?

Kaarle. Minun taatani! Hän on raju ja terve.

Liana. Sukkelahan tämä. Kirjoitti hän toki meille olevansa niin kivulloisen, ettei hän poikanensa tainnut olla läsnä syntymä-juhlaa viettäissä tänäpäivänä, niin mieluisesti kuin hän muuten olisi tahtonut.