Kitabı oxu: «Satu Sallisesta; Uni»

Joka epäilemätä oli esi isä niillen mainittavillen Sallisillen, jotka aina johtahtivat suomen suojelemisen, ja joista se suuri ja aina muistossa piettävä samannimellinen Karjalan Genraali heijän kunniaksensa kehui perijuurensa olevan.

Vävy vanhan Väinämöisen

Joukkavainen jousi Käissä

Kulki yksin Kuusikossa

Mäen alla männykössä,

Vaimon vaipuneen havahti

Toimettomana tokahti

Näki maahan nääntyneenä

Kuuristautunna Kumoon

Kylilleen Kyyristynnä

Eukko runsas rungaltansa

Vaimo vahva vartalolta

Vaan oli vahtoa vajilla.

Pieni lapsi laitumella

Venyi vieressä veressä

Tantereella miehen taimi

Veressänsä vierettiisä

Käänteliisä Kätkyetä

Ilman vitmita vireesti

Ilman liekuta lepäisi;

Potki poika Sorkillansa

Tanteretta miehen taimi

Laitumella lauleloopi

Lauleloppi laaullansa

Äliseepi äänellänsä

Taputellen tanteretta;

Ehti einettä emältä

Ano eineen apua

Näkeepi emänsä nännät

Näki rinnat riippuvaiset

Tapaa hertaisen tavaran

Kullan vertaista venytti

Imeksi imeisen alku

Miehen alku mieleksiipi;

Vaan ei kuollut kumppaniksi

Eikä kelpaava emäksi,

Eikä synny Syöttäjäksi

Ihanaks imettäjäksi

Ensinkään elättäjäksi

Kalliiksi Kantajaksi

Vakavaksi vartiaksi

Holhojaksi huonon lapsen.

Jousen kätki Joukkavainen

Varsinkin vasamat kätki

Peitti pienen pehkon alle

Nuolet toiste nouvannaksi

Aseet toiseksi ajaksi;

Jätti jänteen ahollen

Ampu kalut kannon alle

Otti pojan polvillensa

Syyttömän syliinsä nosti

Viattoman viisas ukko,

Omaksensa otti pojan

Omaksensa orpo lapsen

Laulu lapsen lapseksensa;

Kotiansa kohti koiti

Kanto pojan kartanoonsa

Saavun saaliinsa tupaan,

Perä penkillen asetti.

Kätkyt käytiin samassa

Laitettiin tuvan lakasta

Parvesta paraan pirtin,

Joss oli lasta Joukkavaisen

Kuusi kuuta tuuitettu

Viatointa viihytetty

Vaimon tainta taivuttettu

Tyttö lasta tyyvytetty

Äitin kaimoa katottu.

Vaan kuin kului kuusi kuuta

Puoli auringon ajosta;

Niin ei käynnyt kätkyensä

Eikä viihy vitmissänsä,

Jätti vapukka vakunsa

Heitti liekun heinikolle

Jätti kätkyen keollen

Pientarellen pieni impi

Jätti vitmin viisas lapsi.

Vierauttua vitmistänsä

Vielä vierautu välemmin,

Herttaisista herkuistansa

Maamon maijosta makeesta

Elatuksesta emältä

Emon eineestä eroisi

Kasnaisista kantajansa

Muona kontista komeista

Kaunoisista kaksoisista

Maito maljoista makeista

Toivossa tulevan toisen

Tarvihtevan tuon tavaran.

Yli Yötä liekkumata

Vietti liekkusa levossa

Kätkettynä kätkyensä

Säilöisässä pieni sänky;

Sitten tuotiin tupaan

Tuohon tyynyt tyyrättiin

Tyynyt piettynä tytöltä

Lapselta lakanat pietyt

Vaippa piettynä vapolta

Tuossa lapsi lauleloopi

Hyräilö hyvännäköinen

Roikoi rohkia näöltä

Kaunis poika karjalassa

Tuota vaimo tuuitteli

Elätti talon emäntä,

Tuuitteli turvaksensa

Vanhan päiväsä varaksi,

Vapollensa vartiaksi

Avioksi ainoallen.

Vaatehti varakas vaimo

Kauhtanalla kauniilla

Sametit oli sarvenoissa

Hihan suussa hirven nahkat

Puhkina punaiset langat

Paino paklat kauniiksi

Keltaisiksi kengän paklat,

Siniseks sukan siteet,

Pani kaksi paita vyötä.

Anto paijat paltinaiset

Toiset anto aivinaiset;

Jalot jalkineet jakeli,

Kengät kenkkäisi kepiät

Upokkaat upoisen uuvet

Pahlikkaat parasta kättä,

Varsin vahvat varsiltansa

Kauvoiltansa kauniimmat

Perotoilta pehmiämmät

Koroiltansa kohtalaiset

Apsatilt alati sievät

Muilta paikoilta mukavat.

Sukat surman mustunaiset

Syylingit syven näköiset.

Kasvo poika kauniisti

Ankarasti miehen alku

Hyvä tahtoinen tavoilta

Opiltansa oivallinen,

Ämmän neuvokit älyisi

Johtatukset Joukkavaisen

Värssyt vanhan Väinämöisen

Yllytykset ymmärtävän;

Tehä suuria tekoja

Palveluksia paraita,

Kuninkaalle kuuluvia

Isänmaalle mainioita.

Ite vanha Väinämöinen

Oli kummiksi kututtu,

Nimen antajaks anottu

Vaimoinensa vanha ukko

Vaateriksi vaaittuna;

Otti syyttömän syliinsä

Pani poijan polvillesa,

Kahtoi kaunista näköä,

Sanoi vanha Väinämöinen

Tahon taivaan julisti

Suonnon julkisen Jumalan;

Tämä suomen suojeloopi

Varjeloopi valtakunnan,

Karjalamme kaunistaapi

Savon saattapi eloon,

Antaa rauhan Aunukseen,

Päästä Hämeen häästä,

Pohjan puolen polttajista,

Laitta lappiinki eloa

Einettä etäisille,

Ouvoillen opin valoa

Ylimaahan ymmärrystä

Tietoo maahan tiettömään;

Tämä on salosta saatu

Mäen alta männyköstä

Tämä saalis sallituna;

Niin mä sanon Salliseksi

Kutun kummi poikaiseni