Kitabı oxu: «Kynnyksellä: Runoja»
Kössi Kaatra
Kynnyksellä: Runoja
Julkaisija – Good Press, 2021
EAN 4064066346744
Sisällysluettelo
I.
MERI JA LUOTO
GETSEMANESSA
PIHLAJALLE
LENTÄKÄÄ
HARHATEILLÄKÖ?
SYDÄN-PUHTAUS MATKAN MÄÄRÄ
MAAILMAN HALLAA
KAHDENLAISTA
NIIN, ELLEI —
YÖN ORJA
JUNAN LÄHTIESSÄ
YLÖSPÄIN
YHTÄ JA TOISTA
OIKEA TIE
SAMERIAISTA
MATKALLA
LASTEN SUKU
LEMMON MARKKINAT
KALMISTOSSA
ELONHUOLET
TYÖMIEHEN KESÄHUOKAUS KAUPUNGISSA
MITÄ SÄ TEET?
KUOLEMAN LINNUT
KORPPI-VALTAKUNNASTA
II.
SINÄ JA MINÄ
VALKEA LILJA
PIENI TARINA
LAULU NAURUSUISTA
VAIN SULLE
MÖKINPOJAN HYRÄILY
ÄLÄ KULJE SÄ KUUTAMOLLA!
MUN ELONI — —
LAULELLAANPAS —
PUUTTUVAISTA
PEIPPONEN
NUORELLE PARILLE
ERÄÄLLE
TOKKOHAN?
OLET MULLE —
"SURU"
TUVAN TYTTÖ
ORJAN LAULU
KANGASPUILLA
ILTALAULU
TALVEA JA KESÄÄ
VIHA JA LEMPI
PAKKASESSA
UNTEN AIRUT
SISKOLLE
PYSTYYN NOUSSUT
EN TIEDÄ —
ORVOKKI
VOIS LUULLA —
TÄHDELLE
SANOMALEHTIPOIKA
HAUDOILLA
VAIHEITA
KULTAA — KATINKULTAA
TUNNELMA
I.
Meri ja luoto.
Getsemanessa.
Pihlajalle.
Lentäkää.
Harhateilläkö?
Sydän-puhtaus matkan määrä.
Maailman hallaa.
Kahdenlaista.
Niin, ellei —.
Yön orja.
Junan lähtiessä.
Ylöspäin.
Yhtä ja toista.
Oikea tie.
Sameriasta.
Matkalla.
Lasten suku.
Lemmon markkinat.
Kalmistossa.
Elonhuolet.
Työmiehen kesähuokaus.
Mitä sä teet.
Kuoleman linnut.
Korppi-valtakunnasta.
II.
Sinä ja minä.
Valkea lilja.
Pieni tarina.
Laulu naurusuista.
Vain sulle.
Mökinpojan hyräily.
Älä kulje sä kuutamolla.
Mun eloni — —.
Laulellaanpas —.
Puuttuvaista.
Peipponen.
Nuorelle parille.
Eräälle.
Tokkohan.
Olet mulle —.
"Suru".
Tuvan tyttö.
Orjan laulu.
Kangaspuilla.
Iltalaulu.
Talvea ja kesää.
Viha ja lempi.
Pakkasessa.
Unten airut.
Siskolle.
Pystyyn noussut.
En tiedä —.
Orvokki.
Vois luulla —.
Tähdelle.
Sanomalehtipoika.
Haudoilla.
Vaiheita.
Kultaa — Katinkultaa.
Tunnelma.
Poikanen pyrkii kynnykselle ja siitäkin vielä yli: Toisella puolla on maailma ja toisella äidin syli.
I.
Sisällysluettelo
MERI JA LUOTO
Sisällysluettelo
Salamat särkevät taivahan rataa, ukkonen ulvoo ja tähtiä sataa, yötä on yllä ja pilveä päällä myrskyjen säällä.
Keskellä merta ja myrskyjen pauhun,
keskellä kuohun ja kuolemankauhun
luoto on jyrkkä ja kallioranta,
valkeasanta.
Pursia paljon sen ympäri soutaa.
Mainetta, kultaa ja muuta ne noutaa.
Luotohon joku myös pyrkiä koittaa.
Meri sen voittaa.
Meri sen kätkee, kalat sitä syövät
taikka sen pyörtehet paasihin lyövät.
Uhmaten pauhaa pilvien palkeet,
vyörtehet valkeet.
Puhe käy, luodolla että on kultaa,
minkä on rinnalla muu kulta multaa.
Joka sitä uskoo, sinne se soutaa,
kuolohon joutaa.
Toden on luoto. Meri elonmerta.
Kummatki paljon vaativat verta:
Kovin on kallista kaikkikin kulta,
kulta ja — multa.
Näin minä mietin ja aattelen silloin,
kuoleman kun nään uhrin mä milloin:
Miks niin ankara ajan on myrsky,
julma sen hyrsky?
