Kitabı oxu: «Sodan uhatessa»

JÄSENET:

Sisällysluettelo

Herra Varovainen. Talonomistaja vähäisessä seutukaupungissa. Rouva Varovainen. Edellisen rouva. Herra Ahnanen. Talonomistaja. Rouva Ahnanen. Edellisen vaimo. Alma. Varovaisen tytär. Arthur. Ahnasen poika, luutnantti. Neiti Tippa. Edellisten tuttava. Pormestari. Toimi | Sanomalehden toimittajia. Huhu | Janne | Varovaisen palvelusväkeä. Manta |

Tapaus vähäisessä maaseutu-kaupungsisa.

Näyttämö: Varovaisen koti. Huonekalut tavalliset. Herra Varovainen istuu sohvassa papirossia polttaen ja lukee Uutta Suometarta. Rouva istuu sukkaa kutoen sohvapöydän ääressä.

Ensimmäinen kohtaus.

Herra Varov. Rouva Varov. Sitten Janne.

Herra Varov. Sota uhkaa, täällä on kovat uutiset. Kun vedet pääsevät jääpeitteistään, on sota valmis. Kalliit ajat ovat käsissä.

Rouva Varov. Meidän täytyy ostaa, mitä tarvitsemme, me ostamme vuoden varat, saammehan nyt halvalla.

Herra Varov. Se ei ole hullumpaa.

Rouva Varov. Sopiihan sitä nyt ostaa. Kas me vain olemme viisaita — kun sota on syttynyt, ja kaikki muut saavat maksaa suuret summat, olemme me saaneet kaikki polkuhinnasta, Me emme puhu tuumastamme kellekään mitään. Ahnaset, jos siitä vihiä saisivat, tekisivät varmaan juuri samoin, ja kauppiaat sitten ehkä koroittaisivat oitis hintojaan. Ei, me toimimme vain kaikessa varovaisuudessa.

Herra Varov. Mitä kaikkia sitten tarvitsemme? — 1,000 papirossi tukkua.

Rouva Varov. Sokeria ja kahvia.

Herra Varov. Konjakkia ja viinejä.

Rouva Varov. Kesäkapan ja hatun.

Herra Varov. Kesäpalttoon ja lakin.

Rouva Varov. Kankaat myöskin koroitetaan.

Herra Varov. Aivan varmaan.

Rouva Varov. (Kilistää kelloa. Janne tulee). Janne, sinun täytyy tuoda kotiin kaksi toppaa sokeria Maunulan puodista; sano että panevat rätinkiin, kyllä sitten itse menen maksamaan.

Janne. Menenkö nyt oitis?

Rouva Varov. Oitis niin!

Janne. Onko muuta tuotavaa?

Rouva Varov. On, leiviskä kahvia.

Herra Varov. Mutta eihän se vuodeksi piisaa.

Rouva Varov. (Jannelle). Tee nyt vain kuin kasken ja mene oitis, (Janne menee).

Toinen kohtaus.

Rouva Varov. Manta. Herra Varov. Alma.

Rouva Varov. (Miehellensä). Näetkös, armaani, täytyy olla viisas, minä lähetän hänen toiseen puotiin sitten taas, ettei huomata, mitä varten noin paljon ostamme. (Manta tulee kirje kädessä sisälle).

Manta. Posteljooni toi kirjeen. (Antaa kirjeen Varovaiselle ja menee jälleen).

Herra Varov. Ah, tämä on Almalle! (Nousee istualta ja huutaa toiseen huoneesen): Alma! (Alma tulee sisälle) tässä on kirje sinulle, pikku nupukkani.

Alma. Kiitoksia, isäseni! (Lukee itsekseen. Herra ja rouva Varovainen katsovat uteliaana häneen).

Herra Varov. Mistä tuo kirje on?

Alma. Se on orpanaltani, Hilma Ahoselta; hän viettää nyt kesällä häitä ja kutsuu minua morsiusneidoksi. Voi, kuinka äärettömän hauskaa! Isälle ja äidille lupaa hän sitten myöhemmin lähettää kutsumuskirjeet.

Rouva Varov. Mutta häävaatteet, ne ovat välttämättömästi ostettavat nyt, ennenkuin sota syttyy, sillä silloinhan kaikki nousee toista vertaa kalliimmaksi. Minä ostan vaalean silkkilenninkin.

Herra Varov. Mutta onhan sinulla uusi tahi hiljan ostettu.

Rouva Varov. Niin, mutta silkki ei nyt maksa enempää kuin villainen sodan aikana, ja Almalle ostamme myöskin.

Herra Varov. Ja minun täytyy ostaa hienoa, mustaa verkaa.

Alma. Koska menemme ostamaan?

Herra Varov. Jahka minä nyt ensin toimitan rahaa pankista.

Rouva Varov. Oitis mennä täytyy, jos sota ennättää syttyä, niin on jo kaikki koroitettu. Pannaan rätinkiin vain.

Herra Varov. Niin, pannaan rätinkiin. Täytyyhän sitä nyt ostaa, koska helpolla saa. On minulla vielä vähän toimitettavaa, ennenkuin menemme. (Lähtee oikealle).